Tekoälytön vai -älyllinen? 

Muut

Voimme käyttää sanaa “tekoäly” tai pelkkä “äly” nykyään lähes mistä tahansa laitteesta tai ohjelmistosta, jossa on jotain automaatioita: älykäs hammasharja, älykäs jääkaappi, älymuki ja tekoälyllä toimiva kuvankäsittelyohjelma. ”Äly” on trendisana, joka herättää ympärillään niin hurmosta kuin närkästystäkin. Kysymys kuitenkin kuuluu, että onko tämänhetkisissä tekoälylaitteissa vielä sittenkään kyse älykkyydestä vai olemmeko vain laajentaneet sanan ”äly” merkitystä markkinointikielessä? Sanommeko tuotetta älykkääksi ilman, että se varsinaisesti täyttää ihmisten odotuksia älykkyydestä?

Tekoälyn älykkyyden taso

Tekoäly voidaan jakaa heikkoon ja vahvaan tekoälyyn. Heikko tekoäly, jota kaikki nykyiset tekoälylaitteet hyödyntävät, on hyvin rajallinen, eikä kykene itsenäiseen ajatteluun. Heikko tekoäly toimii ainoastaan sen perusteella, mitä se on ohjelmoitu tekemään tai mitä se on koneoppimisen kautta oppinut. 

Vahva tekoäly, jota ei ole keksitty vielä, olisi puolestaan älykäs siinä mielessä, miten ihmiset yleensä mieltävät älykkyyden. Se siis kykenisi esimerkiksi itsenäiseen ajatteluun ja olisi siten lähempänä ihmistä kuin heikko tekoäly. Useimmiten heikkoa tekoälyä sisältävien tuotteiden kohdalla puhutaan vain yleisesti “tekoälystä” tai “älystä”, mikä voi luoda ostajalle mielikuvan laitteesta, joka vastaa ominaisuuksiltaan enemmänkin jotain monikäyttöistä scifi-vekotinta kuin heikolla tekoälyllä höystettyä laitetta.  

Älykkyyden määritelmä

Onko siis oikein sanoa heikkoa tekoälyä älykkääksi? Älykkyys on moniulotteinen asia, eikä yksiselitteistä määritelmää oikein ole, mikä osaltaan johtaa epäselvyyksiin. Esimerkiksi älykkyystesteistään tunnettu Mensa määrittelee älykkyyden nettisivuillaan seuraavasti: 

Älykkyyttä on kyky oppia, soveltaa opittua ja ratkoa ongelmia. Älykkyys ilmenee taitona ymmärtää ja käsitellä abstrakteja asioita. Älykkyys nähdään myös kykynä hahmottaa erilaisia asioiden välisiä suhteita sekä yksilön taitona käyttää ja kehittää omia kykyjään.

Pääpiirteissään vaikuttaa siis siltä, että heikkokin tekoäly täyttää nämä vaatimukset, jos se vain on ohjelmoitu hyvin. Tämän älyn määritelmän voisi kuitenkin nähdä rajallisena esimerkiksi siinä suhteessa, että siinä ei mainita tietoisuutta ja itsenäisyyttä, jotka moni mieltää ihmisen ajattelussa keskeisiksi. Itse olen sen verran skeptinen, että suostun sanomaan älyhammasharjaani älykkääksi vasta sitten, kun se alkaa harjoittamaan itsetutkiskelua, toisinaan kieltäytyy pesusta ihan vaan “koska ei huvita” sekä viihdyttää minua hampaita pestessä omalla tajunnanvirrallaan. 

Nostaako “äly” liikaa odotuksia?

Mitään vakavaa ei seuraa siitä, että lisäämme etuliitteen “äly” sanaan kuin sanaan, mutta se voi nykypäivänä luoda kuluttajalle odotukset siitä, että laite kykenee melkein mihin vain. Eli siis esimerkiksi, jos “huippuälykäs” robottiruohonleikkuri leikkaakin nurmikon lisäksi myös kukkaistutukset, kysyy pettynyt asiakas: “Miten noin älykäs laite ei voi tajuta, että siinä ikkunan alla on istutettua ruohosipulia eikä ruohoa?”. Eli ehkä pelkästään sana “äly” voi nostaa odotukset liian korkealle jos ei ole perehtynyt heikon ja vahvan tekoälyn eroihin. 

Heikostakin tekoälystä on silti apua

En kuitenkaan väitä, etteikö nykyinen heikko tekoäly olisi keksintönä merkittävä. Sillä voidaan saada paljon aikaan ja se on luonut paljon uusia mahdollisuuksia eri aloille, myös markkinointiin. Täällä Generollakin hyödynnämme päivittäin esimerkiksi Googlen hakukoneoptimoinnin älytoimintoja. Kaikesta epämääräisyydestään huolimatta “äly” on todella käytetty ja myyvä termi, joka antaa kuvan moderniudesta ja kehittyneestä teknologiasta, eikä sitä siksi kannata olla käyttämättä, jos tuotteessa todella on jotain heikon tekoälyn toimintoja. 

Harhaanjohtavuuden vähentämiseksi pitäisin itse kuitenkin tärkeänä määritellä tekoälystä puhuttaessa, mitä tarkalleen älyllä tarkoitetaan, jotta ostajan odotukset olisivat mahdollisimman hyvin linjassa tuotteen ominaisuuksien kanssa. Näin käyttökokemus ja asiakastyytyväisyys paranisivat.