Satunnainen lista copymiehen ystävistä

Design & Copywriting

Tämä blogisarja alkoi viattomasta pyynnöstä saada teksti, jossa kerron copywriterin työkaluista. Yritin kirjoittaa tekstiä, joka laajeni pian sarjaksi artikkeleita.

Tämä teksti on uusi yritys vastata kysymykseen minun käyttämistäni työkaluista. Aloitetaanpa:

  • Tekstinkäsittelyohjelma
  • Opiskelun ja kokemusten kautta hankittu yleissivistus, jota on sen jälkeen laajennettu sekä sadoilla ammatti- ja bisneskirjoilla että erilaisilla kursseilla ja esityksillä
  • Satunnaisesti käytän apunani myös Adoben Creative Cloud Suitea tekstin ja kuvien yhdistelyyn sekä esitysten taittoon

Presto! Tuossa ne välttämättömimmät. Oikea vastaus on kuitenkin hieman laajempi ja siihen liittyy paljon asioita, jotka eivät näennäisesti lainkaan liity myynnin monistamiseen, ideoiden keksimiseen tai sanaleikkien pyörittelyyn.

Seuraa lista asioista, jotka eivät näennäisesti mitenkään liity työnkuvaani.

Stand-up

Vaikka olenkin ulospäin kookas ja äänekäs olento, jolla ei näytä olevan minkäänlaista esiintymiskammoa, tietää ainakin lähipiiri minun voimakkaista introvertin piirteistäni.

En erityisesti pidä esilläolosta ja minun on kouluajoilta asti ollut vaikeaa seisoa puhumassa suuremmalle yleisölle. Jopa kirjoittajana suosin sisäistä maailmaa teonsanojen kustannuksella.

Tiesin hypätessäni mainosalalle, että minun pitäisi pian pystyä myymään ideoita ja ilmaa, vaativille yritysasiakkaille. Sen vuoksi aloin harrastamaan stand-up-komiikkaa.

Hyppäsin tietoisesti syvälle epämukavuusalueelleni.

Stand-up-koomikon rooli on armoton. Joudut olemaan yksin usein humalaisen (tai vielä pahempaa: selväpäisen) yleisön edessä ja viihdyttämään heitä X-minuuttia itse keksimilläsi jutuilla ja persoonallasi. Osa yleisöstä jopa nauttii enemmän pieleen menevistä esityksistä, joten huoneen tukeen ei aina voi todellakaan luottaa.

Elävänä esitettävä komiikka voi perustua moniin tekijöihin, mutta siinä kaikkein tärkeintä on ajoitus sekä yllättävät tavat yhdistellä asioita. Parhaissa esityksissä vitsit tai tarinat myös pohjautuvat havaintoihin elämästä ja ihmisten käytöksestä – niiden pitää olla toisaalta samaistuttavia, toisaalta olla uskollisia koomikon persoonalle – brändille. Menestyvistä koomikoista voisi siis tulla erittäin hyviä Copywritereitä.

Kaikkiaan olen tehnyt noin parikymmentä esiintymistä mikrofoni kädessä. Niiden pohjalta tehdyt havainnot, onnistumiset ja musertavat epäonnistumiset ovat ehdottomasti vahvistaneet minua sekä esiintyjänä, että kirjoittajana.

Suosittelen kaikkia myynnin- tai luovuuden parissa työskenteleviä kokeilemaan esiintymistä open-mic-illoissa ainakin kerran – se antaa itsevarmuutta, joka kantaa läpi koko uran.

Musiikki

Aloin soittamaan kitaraa noin 12-vuotiaana Lappeenrannan musiikkiopistossa. En missään vaiheessa ollut ahkerin tai lupaavin kitaristi, mutta soittoharrastus antoi hyvän pohjan myöhemmille valsseilleni musiikin maailmassa. Se myös auttoi löytämään kurinalaisen harjoittelun tärkeyden uusien taitojen opiskelussa.

Mainonnan suunnittelu on pohjimmiltaan vaikuttavuuden suunnittelua. Siinä musiikilla ja äänellä on äärimmäisen tärkeä rooli, joka on podcastien ja videomuotoisen viestinnän yleistyessä jatkuvasti tärkeämpi. Väitän, että äänimaailma on suurimmassa osassa tapauksista paljon tärkeämpää kuin se, mitä ruudulla näkyy.

Televisiomainoksen pitää kuulua jääkaapille asti, radiossa erottautuminen vaatii koukun ja iso osa esimerkiksi YouTube-videoista nautitaan ilman kuvaa. On siksi järjetöntä, miten vähän aikaa, energiaa ja rahaa käytetään mainosten äänisuunnitteluun.

Jinglejen häviäminen markkinointiviestinnän repertuaarista on ehkä alamme suurimpia tragedioita.

Mikään ei ole niin mieleenpainuvaa, kuin kaupallinen korvamato. Niiden hienoa käyttöä muutamissa viime vuosien kampanjoissa olen seurannut ihaillen. Haaveenani on vielä joku päivä kirjoittaa seuraava “Visulahti”-tunnari, joka jää elämään populaarikulttuuriin vuosikymmeniksi.

Polkuni musiikin parissa on sittemmin kääntynyt monien soittimien opetteluun, bändimusisointiin ja säveltämiseen. En vieläkään ole teknisesti paras muusikko maailmassa, mutta harrastus tuo ehdottoman edun, kun esimerkiksi keskustelen musiikista ohjaajien tai leikkaajien kanssa. Olen myös toteuttanut monia mainoksia, joissa esimerkiksi laululla tai taustamusiikilla on ollut merkittävä roolinsa.

Ja kyllä, kerran olen myös ottanut asiakaspresentaatioon mukaan kitarani ja vaihtelevasti sointuvan baritonini. Keikka jäi saamatta, mutta mieleenpainuvuus oli taattu.

3d-mallintaminen ja -animointi

Uusin villitykseni on 3d-grafiikan kanssa harrastelu. Ilmaisen Blender-ohjelman, tutoriaalien ja loppumattoman vääntämisen avulla olen luonut kuvia, animaatioita ja graafisia elementtejä. Portfolioni CGI-tekemisestä kasvaa jatkuvasti. Näitä kuvia on myös hyödynnetty ainakin yhdessä asiakkaalle tehdyssä esityksessä.

Minä en ole erityisen lahjakas visuaalisesti ja pienetkin onnistumiset tällä saralla ovat yleensä työvoittoja. Silti lähes mikään muu harrastus ei ole minulle luovalla tasolla yhtä tyydyttävä, kuin kokonaisten 3d-maailmojen ja hahmojen luominen tietokoneella. Ja onneksi lahjakkuuden puutteen voi usein hyvittää kurinalaisella yrittämisellä.

3d-grafiikka on koodissa jylläävien matemaattisten yhtäläiden esittämistä graafisina muotoina ja väreinä. Se vaatii runsaasti konetehoa ja vaikeiden ohjelmien hallintaa, joka itsessään laajentaa kykyä omaksua uusia asioita ja muodostaa yhteyksiä asioiden välillä.

Kolmiulotteisen avaruuden ja liikkeen hahmottaminen puolestaan antaa melkein heti “uudet silmät” ympäröivän maailman katseluun. Esimerkiksi arkkitehtuurista alkaa nähdä kaavoja, jotka nousevat esimerkiksi tiettyjen mallinnustyökalujen ominaisuuksista.

Maailmaa ei näe enää pelkästään kokonaisuuksina, vaan geometrisinä osina ja palikoina. Sekä kiehtovina ideoina niiden manipuloimiseksi digitaalisilla työkaluilla.

Jatkossa toivon kolmiulotteisen grafiikan tuovan minulle etuja esimerkiksi kokemusten, tilojen ja käyttötapojen suunnitteluun. Pystyn nyt helposti suunnittelemaan asiakkaalle messuosaston graafisen suunnittelijan kanssa, mutta jatkossa pystyn mallintamaan myös valaistuksen, sen miten yleisö kulkee osastolla siinä ja sen, miten elementit toimivat tilassa. Esimerkiksi erilaisia valaistusratkaisuja sekä materiaaleja voidaan kokeilla niin paljon kuin halutaan. Kun malli on toteutettu, voi helposti näyttää asiakkaille ensimmäisestä persoonasta, miltä koppi käytännössä tuntuu.

Tätähän tehdään jo paljon – mutta uskoisin, että copywriterin käsissä nämä mahdollisuudet voivat jatkossa tuottaa kiinnostavia lopputuloksia.

Mahdollisuudet ovat melkein rajattomat.

Saksan opinnot Helsingin yliopistolla

Minulla on filosofian maisterin paperit germaanisesta filologiasta – siis saksan kielestä ja kirjallisuudesta. Graduni kirjoitin stereotyypeistä Wladimir Kaminerin kirjoissa. Sillä ei näennäisesti näyttäisi olevan juuri tekemistä nykyisen työni kanssa.

Paitsi, että on.

Tuotan jatkuvasti tekeleitä, jotka tavalla tai toisella suuntaavat Saksan markkinoille. En edelleenkään ole teutoonikielessä mikään virtuoosi, mutta sain sen opiskelusta vahvan tekstisuunnittelua ja sen ohjeistamista helpottavan pohjan.

Lisäksi tulee yleissivistys. Runomuotojen, kieli -ja taidehistorian sekä mediamaailman ymmärrys toimii jatkuvasti inspiraation lähteenä Suomessa toteutettaville toimenpiteille.

En ehkä voi käyttää Goethen runoja helppotajuisina viittauksina, mutta olen monesti käyttänyt erilaisia runomittoja sekä Weimarin renessanssin kielellistä estetiikkaa lisäväreinä moderneissa somekampanjoissa. Schillerin tai Rilken tekemisistä ei ehkä voi johtaa Suomen kieleen lainauksia, mutta herrojen teoksien ikiaikaiseen humanismiin perustuvat havainnot ovat edelleen tänäkin päivänä painonsa arvoisia kullassa.

Stereotypiat, joista kirjoitin aivan luokattoman huonon gradun, ovat myös yksi viestinnän aseistani.

Myönnän suoraan, että varsin uniikki kaksikielinen (suomalaissaksalainen) taustani auttaa minua yhdistämään opintojani suomeksi kirjoitettavaan copyyn tavalla, jota on vaikea selittää tai kopioida. Ajatus on kuitenkin sama kaikille: kaikki yleissivistys sekä vahva humaani koulutus on tehokas poikkeavan ajattelun lähde tekno-obsessoituneessa maailmassa.

Jossain piireissä humanisteille nauretaan. Mutta nauru loppuu, kun yksi sanaväännös tai kulttuurinymmärrys auttaa myymään tuotteita vierailla markkinoilla murhaavan tehokkaasti. Samalla sanoen uskon vahvasti, että humanismiin kannattaa aina yhdistää myös muita taitoja. Siksi minäkin opiskelin itselleni myös tietojärjestelmien kehittäjän paperit.

Elikkä mitä kannattaisi siis opetella?

Lyhyesti: ihan kaikkea. Holistisuus on hyvä asia.

P.S. Jotta tämän blogin pituus pysyisi hallittuna, jätän valokuvauksen ja cinematografian (elokuvaus), teatterin, ohjelmoinnin, pelisuunnittelun sekä fonttien tekemisen toiseen kertaan.