Rakastuin asiakkaaseen

Muut

Ensin vähän tunnusteltiin. Videotervehdyksessä sydämeni hakkasi villisti. Kuvaaja rajasi huomaavaisesti tärisevät käteni ulos kuvasta. Videolla tukkani harottaa ja olen kiusallisen pateettinen, mutta tapaaminen sovitaan. Ensi kohtaamisella yritän vaikuttaa mahdollisimman valovoimaiselta ja fiksulta. Pukeudun silitettyihin vaatteisiin, lakkaan kynnet maltillisella sävyllä. Mittailemme toisiamme ja tuijotan posket punaisina pöydän kantta, sillä tunnen, kuinka se hiipii.

Haluan tietää kaiken. Stalkkaan tilit, kyttään somea, lehteilen vuosikertomuksen. Mietin, kuka olet ja mitä haluat, mikä sinua ajaa ja minne. Olen valmis istahtamaan apukuskin paikalle polvellani eväslaatikko, josta tarjoilen pieniä juustoleipiä, hedelmäviipaleita ja vinkkejä sisältöstrategiaan.

Hämärässä neukkarissa määritämme toiveitasi ja tarpeitasi asiakaslehdelle. Kuuntelen tarkasti, mitä sanot. Määritämme tavoitteet. Sitten päästät irti ja on meidän vuoromme tehdä sitä, minkä parhaiten osaamme. Tekemisen pyörteissä minä hullaannun täysin. Mikä lämpö, mikä visio, mikä tekemisen meininki! Sen lisäksi jokin vaikeasti määrittyvä tuttuus, ehkä jaetut arvot, ehkä samanlainen huumori. Kiihottavinta on huomata, että taistelet paremman maailman puolesta. Haluan olla tässä mukana, kiljahtaa sydämeni.

Uudistettu lehtenne valmistuu. Huomaat, että olen kuunnellut tarkasti. Luottamus alkaa rakentua. Vähitellen opettelemme tuntemaan toisemme tapoineen ja toiveineen. Opin, mikä sinulle on tärkeää ja näytän teoillani, kuinka sitä arvostan. Autan ja innostan sinua siinä, mitä sinä et osaa. Tuntuu hyvältä olla tarvittu ja avuksi. Alan puhua palavereissa meistä. Meistä alkaa muodostua hyvä tiimi.

Tulee pikainen tarve markkinointimateriaaleille.

Sitten vuosikertomukselle.

Suhde syvenee.

Mutta tulee myös ryppyjä vaatteisiin ja rakkauteen. Puhumme asiat halki, keksimme keinot edetä. Opimme, että erimielisyyksiä ei tarvitse säikkyä, vaan ne voivat olla myös eteenpäin menemisen moottori ja laadun tae.

On kiva ajatella yhteistä tulevaisuutta. Kaikkea mitä on edessä, mihin voimme yhdessä yltää.

Mutta aina ei riitä, että itse rakastaa. Aina ei riitä rakkauskaan.

Sillä on myös menneitä rakkauksia. Niitä, joiden takia olen kääntänyt katseeni pendolinon halkoessa maisemaa tai haronut nenä punaisena apteekin hyllyltä Buranan sijaan Ibumaxia. Ja kun myöhemmin olemme taas kohdanneet, jäljellä on lämmin läikähdys, muisto siitä, että joskus olimme toisillemme tärkeitä ja teimme yhdessä hienoja juttuja.