Lapset haluavat supersankareita ja onnellisen lopun

Design & Copywriting

Hei, olen Antti. Olen lastenkirjailija-kuvittaja ja Generon AD. Täytän pian 38. Osaan puhua lastenkieltä. Olen aina osannut. Jo ihan lapsena. Lastenkielessä tärkeintä ei ole puhe vaan sen ymmärtäminen, mitä lapsella on sanottavanaan. Avain keskusteluyhteyden luomiseen lapsen kanssa on ollut omalla kohdallani miksi-sanan käyttäminen. Simppeli kysymys on hyvä tapa päästä kuulemaan, mitä lapsi oikeasti ajattelee. Lapsen pohdintojen sensitiivinen kyseenalaistaminen ja nokkela miksi-painotteinen reagoiminen toimii ja ruokkii hänen uskallustaan olla oma itsensä.

Lasten luovuus on omaa luokkaansa

Lasten maailma on kuin unta. Unissa aivot saavat puuhailla vapaasti mitä haluavat, ilman aistien rajoituksia. Olen kirjojeni kautta pitänyt lapsille työpajoja ja kohdannut kuluneen vuoden aikana arviolta 200 iältään 3–7-vuotiasta mukulaa. Lapset ovat mielettömän luovia. Heidän kykynsä ideoida on täysin eri luokkaa kuin meidän aikuisten. Kun aikuinen ajattelee autoa, siinä on renkaat, ohjauspyörä, moottori, istuimet ja ikkunat – se on hyötylaite, jolla pääsee kauppaan ja isovanhempien luo. Lapsi ajattelee toisin. Työpajoissani on suunniteltu eläinautoja, joita pitää tasaisin väliajoin ruokkia, ja autoja, jotka elävät omaa elämäänsä matkustellen ympäri maailmaa, välillä sukeltamalla ja välillä lentämällä. Lapsen luovuudella ei ole rajoja.

Apu Juniori ja Kierrätyksen sankarit

Sain hyödyntää lastenkielen taitoani, kun pääsimme uudistamaan Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan TYNKin kierrätysaiheista puuhalehteä. TYNK innostui näkemyksistämme sekä minun kuvitustyylistäni. Syntyi Kierrätyksen sankarit. Tuttu miksi-kysymys auttoi tässäkin työssä. Loimme esimerkiksi tehtäväkirjan Pökkelöhahmon vastaamaan kysymykseen ”miksi kierrättäminen kannattaa”. Vastaus löytyi Pökkelön kasvutarinan kautta. Hukassa olevasta, onnettomasta, laatikkomaisesta hahmosta kehittyy kirjan edetessä kierrätyksen supersankari. Hän saa uusia ystäviä ja on lopulta onnellinen – kierrättämisen ansiosta. Olimme saaneet osviittaa kohderyhmän toiveista, kun ideoimme viime vuonna lanseerattua Apu Juniori – lehteä. Kierrätyksen sankarit meni kuin kuumille kiville. Sitä jaettiin 3.–4.-luokkalaisille noin 60 000 kappaletta kouluissa ympäri Suomea. Tänä vuonna ilmestyy tehtäväkirjan päivitetty versio, ja ties mitä muuta kivaa saadaan aikaan. Varmaa on se, että lehti viedään jälleen käsistä.

Apu Juniori ja Kierrätyksen sankarit ovat molemmat onnistuneet herättämään kiinnostusta lapsissa. Onnistumisen resepti on ollut yksinkertaisesti se, että olemme ottaneet lapset mukaan ideoimaan ja kommentoimaan. Kierrätyksen sankareiden kohdalla lapset saivat miettiä hahmojen nimiä ja luonteenpiirteitä. Lapsille oli tärkeää, että tarinassa on aina onnellinen loppu ja että hahmoilla on supervoimia. Nämä molemmat päätyivät kirjaan. Supervoima-ajatuksesta syntyi kirjan nimikin, Kierrätyksen sankarit. Apu Junioria luodessamme teetimme kohderyhmätutkimuksen ja hyödynsimme koululuokkia suunnittelussa. Saimme paljon hyvää dataa siitä, mitkä asiat lapsia kiinnostavat: ällötykset, outoudet, tiede, avaruus, eläimet, yliluonnollisuudet, söpöydet ja tee-se-itse-ohjeet. Myös vuorovaikutuksen merkitys nousi esiin rivien välistä. Kuunteleminen on kaikkein tärkeintä – ja se, että lapsi saa äänensä kuuluviin. Apu Juniorissa julkaistaan muun muassa lasten piirroksia, peliarvosteluja ja tiedekysymyksiä. Kun teen kuvituksia lapsille, käyn vuoropuhelua itseni kanssa. Lapsilta tulleet ideat ja ajatukset tallentuvat kuin ihmeen kaupalla aivoihini ja jäävät alitajuntaan tekeytymään. Sieltä ne sitten ajallaan tupsahtavat esiin.

Kuvien ja tekstin tasapaino

Vuoropuhelu tapahtuu siinä vaiheessa, kun minun on kyseenalaistettava jokin mieleeni tuleva seikka. Eli kysyn taas, tällä kertaa itseltäni, miksi. Aina ei löydy vastausta, mutta sekään ei haittaa, sillä alitajunta mahdollisesti jatkojalostaa asiaa. Yleisesti voisi kuvitella, että piirtäminen on vain aivotonta kynänpyörittelyä. Voi se olla sitäkin, mutta tarinan kuvittaminen vaatii paljon ajattelua, pelkistämistä ja asioiden karsimista. Olen siinä mielessä onnekas, että kirjoitan teosteni tekstit itse. Voin siis vaikuttaa siihen, haluanko kulloinkin painottaa tekstiä vai kuvaa. Apu Juniorin kohderyhmätutkimuksessa nousivat esiin kuvien tärkeys ja toive tekstien pilkkomisesta pienemmiksi pätkiksi. Tekstin ja kuvan painoarvoa on syytä miettiä huolella, jotta lukija viihtyy ja innostuu.

Kokemukseni mukaan yritykset ovat entistä kiinnostuneempia lapsista kohderyhmänä. Pitkäjänteisesti ja oikealla tavalla rakennettu asiakaspolku vaikuttaa positiivisesti asiakaspitoon ja näkyy kassassa. Mielestäni on hyvä, että lapsille suunnattuihin sisältöihin panostetaan. Ja onhan meillä hyviä suunnannäyttäjiä, kuten Pikku kakkonen, jonka sisällöt ovat erinomaisesti mietittyjä ja toteutettuja. Monipuolinen ohjelma ruokkii lasten tiedonjanoa, parantaa itsetuntoa sekä kannustaa ennen kaikkea oppimaan ja lukemaan. Juuri tätä myös me pyrimme tekemään – ja palautteen perusteella olemme siinä onnistuneet.

Hei yritykset, me lastenkielen taitajat Generolla olemme käytettävissänne!