Käsin kirjoittamisesta

Design & Copywriting

Copywriterin työn tärkeimmät kirjoitusvastuut liittyvät yleensä brändien “äänen” (eli ammattikielellä tone of voicen) määrittelyyn, konseptien avaamiseen sekä erilaisten mainosideoiden ja -suoritteiden tekstittämiseen. Sen lisäksi toimenkuvaan kuuluu myös runsaasti käsikirjoittamista. Se lienee hommista haastavin ja ehkä pirullisin myytävä.

Hyvin tehty käsikirjoitus näyttää niin yksinkertaiselta ja selkeältä, että kuka tahansa osaisi sellaisen tehdä. “Äkkiähän kuka vain tuollaisen tekee”, ajattelee moni pitkälle vietyä synopsista katsoessaan.

Silti jostain syystä jopa vuosia käsikirjoittaneiden, palkinnoissa rypeneiden ammattilaisten kynästä syntyy valtaosin mitäänsanomatonta ja epäonnistunutta huttua. Sen lienee varmaan moni elokuvia tai televisiosarjojakin seurannut huomannut.

Mikä käsikirjoittamisesta siis tekee niin vaikeaa?

Kirjoittaminen on kirkastettua ajattelua – käsikirjoittaminen on kirkastettua vaikuttamista

Kaikilla lienee varmaan tullut mieleen idea, josta tulisi todella hyvä elokuva. Kenties joku on jopa yrittänyt jopa kirjoittaa sellaista. Sitten muutaman sivun jälkeen sitä tajuaakin, että hommaan liittyy vähän muutakin, kuin se alustava ajatus.

Käsikirjoittamisen alla murisevat aina ikiaikaiset tarinan lait. Niitä on teoriamuotoon laittanut niin Sokrateksen Runousoppi kuin Joseph Campbellin Hero with a thousand faceskin. Asiaa on tutkittu jo tuhansia vuosia ja hyvään tarinaan on olemassa monta kaavaa ja teoriaa, joita on turhan lähteä tässä yhteydessä sen enemmän avaamaan. Oletetaan nyt lähtökohtaisesti, että käsikirjoittajalla on hallussaan tarinan rakenne ja dynamiikka.

Sitten tuleekin se pirullinen seuraava osa. Tarinassa pitää nimittäin olla uskottavia hahmoja, joilla on tavoitteita, esteitä ja ristiriitoja. Heillä pitää olla persoonallisuus, tapa puhua ja ymmärrettäviä motiiveja. Niiden keksiminen ja toteuttaminen samaistuttavalla tavalla on jo varsin hankalaa.

No mutta, eihän pelkkä henkilö itsessään riitä. Hänen ympärillään pitää olla myös maailma, joka toimii omalle logiikalleen uskollisella tavalla. Tämä maailma voi olla kuinka absurdi, outo tai erilainen kuin todellinen maailma, mutta vain sisäisellä logiikalla katsoja/kuulija/lukija saavuttaa tilan, jossa asioita pystyy ottamaan vastaan sellaisenaan, eli eläytymään tapahtumiin. Kun maailmassa on aukkoja tai epäloogisuuksia, alkaa seuraaja tarinan sijaan keskittymään niihin henkilöhahmojen tai kertomuksen sijaan.

No oletetaan, että myös maailman luominen sujuu kuin vettä vaan.

Sitten tuleekin vastaan muoto ja media. Pisimmät elokuvat kestävät kymmeniä tunteja, mutta varmasti sinullakin tulee mieleen kolmen tunnin mittaisia tekeleitä, joiden kohdalla alkoi jo puuduttaa. Elokuvan kesto perustuu pääasiassa konventioihin. Noin kahden tunnin mitta tuntuu usein juuri sopivalta syvään kerrontaan, joka ei jää leijumaan paikalleen liian pitkäksi aikaa. Miksikö? Siksi, koska siihen on vain totuttu.

Wagnerin oopperoiden kymmenien tuntien kesto voi nykyihmisestä tuntua melko raskaalta. Siksi myös uudemmat oopperat noudattavat tavallisesti lyhyemmän keston maksiimia.

Kesto ei kuitenkaan ole vaikutuksen kannalta oleellisin tekijä.

Mainonnassa muoto ja tavoite ovat kuninkaita

Usein mainonnan konseptit pyritään kirjoittamaan niin, että ne taipuvat laajasti moniin eri mediamuotoihin. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jolloin asiaa pitää kunnioittaa.

Visuaalista ilmaisua on vaikea saada radioon, televisiomainos ei toimi verkossa ja ääneen perustuva idea on melko turha televisiossa. Yleensä. Kuitenkin mediamuoto sanelee usein sen, miten käsikirjoitus kannattaa tehdä. 

Muistan aikoinaan, miten eräs mentoreistani puhui juuri radiokäsikirjoituksen vaativuudesta. Se onkin monessa mielessä copywritereiden kuningaslaji. Monesti kaunis tai kiinnostava kuva peittää heikon kerronnan tai idean. Radiossa teksti on alasti näyttelijöidensä suussa ja kuulijoidensa korvissa.

Radiossa (tai podcasteissa) kuulija täytyy vetää sisään koukulla, joka saa hänet pelkällä äänellä eläytymään tilanteeseen ja kokemaan tunteita. Suurin osa radiomainonnasta on tiedottamista ja ilmoittelua ilman sen suurempaa ajatusta. Ne hukkuvat massaan ja tekevät radiosta köyhemmän median.

Mainonta tunkeutuu kuulijan elämään pyytämättä. Ainoa tapa, jolla sen olemassaolo on moraalisesti perusteltua on se, että se tuo hänen elämäänsä viihdettä tai uutta tietoa. Silloinkin paras tapa olisi tehdä jotain niin hyvää, että yleisö etsii sen itse käsiinsä. Se ei tarkoita numeroiden ja ominaisuuksien spastista hokemista maksetulla ajalla.

Mielestäni vähintä, mitä käsikirjoitukselta voi odottaa, on vahva näkökulma ja muistiin jäävä koukku. Huumori on helpoin tapa ylittää kuilu tuntemattomien ihmisten välillä, liikuttava kirjoittaminen on puolestaan onnistuessaan äärimmäisen tehokasta.

Vähintäänkin esitettävän tilanteen tulisi olla sellainen, joka sisältää jonkinlaisen oivalluksen jostain kuulijan maailmaan liittyvästä asiantilasta.

Pari vinkkiä käsikirjoittajana kehittymiseen

Ensimmäinen ja tärkein neuvo: kirjoita paljon. Äläkä pyri tekemään mestariteosta. Ainoastaan sanoja paperille.

Toinen vähemmän yllättävä ajatus: tutustu käsikirjoituksiin ja teoksiin niiden tekemisestä.

Kolmas ja hieman oleellisempi: tutustu eri medioiden lainalaisuuksiin ja tarkkaile mitä muut tekevät niissä. Mikä toimii, mikä ei? Mikä saa sinut itsesi syttymään? Älä ikinä kirjoita mitään kuvitteelliselle katsojalle, vaan aina jollekin läheisellesi tai itsellesi. Se pitää sinut rehellisenä.

Mutta ehkä hyödyllisin ajatus on tämä: kuuntele keskusteluja ympärilläsi ja pyri huomioimaan, miten ihmiset puhuvat. Katso ympärillesi ja huomaa miten he toimivat. Jokainen pieni yksityiskohta on potentiaalisesti käyttömateriaalia tekstiisi.

Käsikirjoittaminen on taito, jonka oppii lopulta vain tekemällä ja kokeilemalla. Kaikki mikä on mielessä ei toimi paperilla, mutta se pitää silti ensin olla mielessä. Jännä kyllä parhaat ja luonnollisimmat jutut tulevat ainakin itselläni sieltä ulos ilman pakottamista.

P.S. oma paras kässärini on vielä tekemättä. Onneksi vielä on aikaa havannoida, harjoitella ja heittää huonot ideat kaaressa roskakoriin.