Henkimaailman hommia, ideoiden orgia

Design & Copywriting

Näissä hommissa ollaan säännöllisesti porukalla ideoiden kimpussa. Ensin asioita pohditaan porukalla ja sitten vakuutetaan (yleensä) huoneellinen ihmisiä siitä, että ensimmäisellä porukalla luotu kyhäelmä täytyy toteuttaa.

Tällä kertaa ajattelin hieman palastella näitä kahta tilannetta. Ennen kaikkea sitä, miten (Jari Sarasvuon sanoin) luodaan tila, jossa ideat ja ajatukset saavat harrastaa ryhmäseksiä.

Luova tila ei tapahdu luovassa tilassa, vaan luottamuksen tilassa

Mainos- tai markkinointitoimistoista tulee usein mieleen ensimmäiseksi valoisa toimisto, josta ei puutu riippumattoja, biljardipöytiä tai mokkalattekuppeja. Meidän toimistossamme ei ole yhtään riippumattoa ja meidän pingispöytämmekin on minikokoinen. Ihan kiva täällä on silti työskennellä.

Luovuus ei vaadi mitään tiettyä huonetyyppiä. Päinvastoin: usein runsaasti häiriötekijöitä sisältävät “luovat tilat” saattavat vain häiritä porukan keskittymistä.

Tilaa tärkeämpi on siinä olevien ihmisten kemia ja ennen kaikkea luottamus.

Ainoastaan silloin, kuin voit turvallisesti heittää ilmoille typeryydessään absurdeja hylkeen äänähdyksiä, voit potentiaalisesti tehdä porukalla jotain kiinnostavaa. Usein ryhmätyötilanteet syntyvät ulkoisista paineista tai vapaana olevista resursseista – se ei ole ihannetilanne. Eri ihmiset tekevät eri ihmisten kanssa eri tavalla töitä.

Pieni vaihtelu virkistää, mutta hyvin toimivia kemioita ei pitäisi turhaan sörkkiä. Vasta kun tietty tuttuuden aste on saavutettu, voidaan viestinnässä alkaa ottaa oikopolkuja ja kaikkea ei tarvitse aina selittää auki. Erityisen turhauttavana pidänkin juuri tilannetta, jossa joudut erikseen mainitsemaan kunkin väitteen jokaisen poikkeustilanteen, tai opettamaan työn tai ajatuksen kannalta välttämättömiä perusasioita.

Kun viestintäyhteys ja luottamus on kerran saavutettu, voidaan keskittyä egojen ja vaikutelmien sijaan asiaan ja idiksiin.

Teho, innovatiivisuus, laatu – valitse kaksi

Vanha sananlasku tietää kertoa, että kaikissa töissä on mahdollista saada halpaa, hyvää ja nopeasti. Mutta ei ikinä kaikkia kerralla.

Sama pätee luovuutta vaativiin harjoitteisiin ja suoritteisiin. Hyvää voi todellakin tehdä nopeasti ja usein liika hilloamaan jääminen on vain haitaksi. Väittäisin kuitenkin, että useimmiten vastaus perustuu tällöin niin sanottuun heurestiseen ajatteluun – eli valmiiden polkujen käyttöön. Ammattilaisilla suurin osa työstä tapahtuu aina näin. On vain tehokkaampaa, kun jokaista juttua ei tarvitse miettiä uusiksi.

Samalla kaikki vähänkään pidempään jotain työtä tehneet pystyvät – noin yleensä – laadukkaisiin suoritteisiin nopeassakin tahdissa. Siinäkin on usein apua, että hommia ei analysoida puhki, vaan tehdään sitä, mikä tuntuu alusta asti hyvältä.

Väitänkin, että laadukkaita innovaatioita pääsee yleensä syntymään vain tilassa, joka sallii tehottomuuden. Vain tällöin aivoilla on riittävät henkiset resurssit yhdistellä nopeita vaistomaisia kärpäsparvia syvään ja harkittuun ajatteluun sekä viimeistelyyn.

Toisaalta joskus paine edellyttää nopeasti keksimään uusia tapoja edetä. Tällöin syntyykin ratkaisuja, joskus jopa nerokkaita sellaisia. Ne kuitenkin tapahtuvat aina hetken tarpeisiin, eivät juuri koskaan skaalaudu ja ovat tarkemmin tarkasteltuna lähempänä purkkaa ja teippiä, kuin Akropoliksen temppeliä tai Burj Khalifan pilvenpiirtäjää.

Olen tehnyt töitä hyvin erilaisissa ympäristöissä. Osassa hallitaan laatu, toisissa innovatiivisuus, kolmansissa teho. Useimmilla kaksi. Juuri kenelläkään ei kolmea. Se kannattaa tiedostaa, kun etsii kumppanitoimistoa.

Kaksi minäämme Tinder-tärskyillä

Minä en koskaan myy pääasiassa tuotetta tai palvelua. Kaikki lähtee persoonasta ja persoonallisuudesta. Jos me emme tule juttuun myyntitilanteessa, miksi tulisimme yhteistyössämme?

Markkinointitoimistot ovat noin yleisesti vähän kuin jahdit. Kalliita, kaikki näyttävät toisiltaan ja lilluvat laiturissa suurimman osan vuotta. Sen vuoksi toimiston ja tiimin persoonallisuus on äärimmäisen tärkeää – se nimittäin on yksi harvoja oikeita erottelevia tekijöitä toimistojen välillä.

Myyntitilanne on mielestäni kuin treffit. Niissä pitää tuoda esiin todellinen, mutta paras minänsä ja katsoa tarkkaan millainen toinen on. Moni korostaa kuuntelun merkitystä – ja se onkin tärkeä – mutta näkisin tärkeämpänä saada käyntiin kunnollinen ja välitön vuoropuhelu. Se onnistuu vain, kun kumpikin osapuoli kyselee ja toteaa sopivissa määrin.

Tunnistan hyvän myyntitapaamisen energiasta. Ilmassa pitää olla intoa ja sähköä. Usein huoneessa kaikki tietävät, että vaikeilta valinnoilta ja keskusteluilta ei voida säästyä tulevaisuudessa. Niiden hyvä hoitaminen vaatii kuitenkin ystävällisen, odottavaisen ja lämpimän alun. Rakkaus syttyy harvoin ensimmäisellä tapaamisella, mutta edellytykset sen syntymiseen ovat ehdottomasti kiinni ensivaikutelmasta.

Yksi parhaimpia tapoja viettelyn ja suhteen aloittamiseen on sen tunnistaminen, että meillä kaikilla on kaksi minää. Yksi niistä on looginen, harkitseva, ammattimainen ja järkevyyteen pyrkivä. Moni kutsuu tätä minää “työminäksi”. Siihen vetoaa turvallisuuden tunne ja fiilis siitä, että oman päätöksen pystyy perustelemaan järjellä eteenpäin.

Toinen minä puolestaan on se sama olento, joka moshaa rock-keikoilla, tekee järjettömiä ostoksia luottokortilla, vilauttaa itseään julkisilla uimarannoilla ja nauraa kavereiden kanssa kesäisissä grillijuhlissa.

Hyvän tapaamisen pitää pystyä sytyttämään nämä molemmat. Silloin syntyy yhteinen ymmärrys siitä, että ostopäätöksestä seuraa hyviä asioita – mutta myös hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä kaikille osallistujille.

Hyvä myyntitapaaminen on kuin Tinderin CV-treffit*, mutta sopivalla määrällä tuhmia tuijotuksia, heti syntyviä outoja yhteisiä vitsejä sekä sujuvasti kulkevaa bäntteriä. Niin syntyy hyvä yhteistyö, jossa virtaavat sekä happi, ilo, ideat… että myös ne kuuluisat tulokset.

*CV-treffit, eli tapaaminen joka keskittyy tietojenvaihtoon. Esimerkiksi opiskelupaikat, perheasiat, lempimusiikit ja urapolut. Puhtaat CV-treffit sytyttävät harvoin tarpeeksi uuden tapaamisen järjestämiseen, sillä niistä puuttuu se jännite ja into, joka luo pohjan pitkä- tai lyhytaikaiselle pariutumiselle.