Älä puhu mulle vastuusta

Design & Copywriting

Miksi näitä blogeja kirjoitellaan?

Markkinointitoimiston blogin tavoitteena on viestiä yrityksen arvolupauksesta, toimintatavoista sekä ajatuksista tavalla, joka herättää asiakkaan kiinnostuksen, vähentää ostamiseen liittyvää riskin tunnetta ja saa huomaamaan uusia tarpeita. Parasta on, jos asiakas voi ostaa markkinointitoimiston tarinan tai kokea sen olevan yhteneväinen oman organisaation päämäärien kanssa, jolloin sisäinen myynti on helpompaa ja voi kokea tehneensä hyvän, omaa asemaa parantavan alihankintapäätöksen.

Tämä ei ole sellainen blogikirjoitus. Tämä on yhden suunnittelijan mielipidekirjoitus.

Minä olen nimittäin korviani myöten kyllästynyt kirjoittamaan ja puhumaan yritysten vastuullisuudesta.

Paluu aikaan, jolloin puheenaiheita oli 100

Markkinointi on pelokas ja skitsofreeninen ala, jossa useat totuudet kilvoittelevat keskenään. Kerrallaan vallalla voi olla kuitenkin vain muutama totuus, joita yleisesti pidetään oikeaoppisina. Tällä hetkellä vallalla ovat dataohjautuvuus, automaatio ja vastuullisuus.

Ensimmäinen on usein ihan hyvä juttu, toinen lähinnä tapa kasata sähköpostilistoja ja kolmas periaatteessa kiva, ajanhenkeä seuraileva tapa puhua liiketoiminnasta.

Yhtäkkiä kaikki yritykset ovat vastuullisia ja eivät aio olla asiasta hiljaa. Mutta miksi kummassa se olisi ongelma? Eikös vastuullisempi tapa tehdä rahaa ole hyvä kaikille?

Kyllä, mutta ei läheskään aina markkinoinnille.

Palasin usein viime syksynä ajatuksissani vuoteen 2016. Suomi oli seuraavana vuonna täyttämässä 100 vuotta ja juhlavuoteen valmistauduttiin vielä tuolloin arvostettuna ohjaajana pidetyn Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan kuvausten ja hype-materiaalien tunnelmassa. Ilmassa oli synttäritunnelmaa, joka liimasi Wäinö Linnan hahmot niin rikkalapioihin kuin kahvipakettienkin pintoihin.

Ja Suomi100 -brändi näkyi kaikkialla. Ja kaikki halusivat osansa tästä kakusta.

Armon vuonna 2016 muistan syksyllä istuneeni kaksi kuukautta putkeen palavereissa, joissa pohdittiin, miten asiakasyritys voisi päästä mukaan juhlavuoteen ja hyötyä siitä markkinoinnillisesti. Aluksi ideoita tulkin ja homma vaikutti ihan sympaattiselta. Kun kysymys esiintyi ännännen kerran, alkoi silloinen esimieheni kuitenkin ladella hieman erilaisia markkinointi-innovointeja:

Kysymys: ”Miten meidän kannattaisi hyödyntää Suomi 100 -vuotta markkinoinnissamme?”

Vastaus: ”Tekemällä ihan mitä tahansa muuta. Se on paras tapa erottautua vuonna 2017.”

Periaate sopii myös tähän päivään.

Firmamme on vastuullinen, muttei vastuussa

Vastuullisuus alkoi hivuttautua markkinoinnin keskiöön melkein huomaamatta. Se alkoi tarpeesta olla jotain mieltä. Pian ei enää riittänytkään, että myy parempaa lihaa, laadukkaita lämpöpumppuja tai käytettyjä autoja. Nyt firmalla piti olla missio. Mikään pienempi, kuin tavoite parantaa maailmasta köyhyys tai pelastaa meret tuntui liian pieneltä.

Vaikka Simon Sinekin sinällään erinomainen “Start with why” -teos ja TED-puheenvuorot olivatkin varmasti tämän merkitystrendin keskiössä, olivat sen leviämisestä vastuussa omaa tekemistään perustelemaan pyrkineet konsulentit ja brändivirkkurit – kuten tämän tekstin kirjoittaja (toim. huom).

Haluan kuitenkin antaa synninpäästön merkitykselle. Se auttaa löytämään toiminnan ytimen, auttaa palvelemaan asiakkaita paremmin ja sitouttaa työntekijöitä organisaatioon.

Mutta se ei jäänyt siihen. Seuraavaksi tapahtuivat #metoo, Greta Thunberg, Donald Trump, epäonnistuneet ilmastosopimukset, Brasilian metsäpalot, viilenevä keskusteluilmapiiri ja lämpiävät talvet. Ja ennen kaikkea pelottavat somesoturit, joiden kaksi negatiivista viestiä voivat saada minkä tahansa yrityksen hiljaiset someseinät vaikuttamaan Monsanton pahan kaksoisveljen joutomaalta.

Pian keskustelu kääntyikin vastuullisempaan suuntaan.

Väitän, että muutoksen takana ei ollut juuri yhdessäkään tapauksista aito halu muuttaa asioita, vaan pelko ja markkinoinnillisen mahdollisuuden haistaminen. Vastuullisuus on mahtava sana, josta ei juuri koskaan joudu vastuuseen. Ainakaan, jos pitää väitteet tarpeeksi mitättöminä ja poistaa jatkossakin vihaisten aktivistien viestit twitterissä.

Arvokasta viestintää

Oletetaan, että olet suoraan tai epäsuorasti vastuussa yrityksesi markkinointiviestinnästä. Käytte läpi keskustelua vastuullisuuden viestinnästä. Annan seuraavaksi muutaman kiistanalaisen vinkin:

  • Jos pyritti vastuullisuusviestinnällä kertomaan arvoistanne, jotta kasvattaisitte myyntiänne, kertokaa todellisista arvoistanne. Tässä tapauksessa arvonne on myynnin kasvattaminen
  • Jos ette millään olennaisella tavalla muuta toimintaanne, älkää myöskään viestikö muutoksesta
  • Todellisen vastuuteon tunnistaa siitä, että se pienentää voittoja lyhyellä tähtäimellä (ja on melkein varmasti pitkällä tähtäimellä massiivisen tuottava). Jos olette valmiita ottamaan luodin jalkaanne jonkin asian
    puolesta, kannattaa teidän puhua siitä
  • Vaikka uudistus olisi alallanne hieno juttu, mieti ainakin yön yli miltä se kuulostaa ulkopuolisen korviin
  • Jos yrityksenne liiketoiminta on perustettu muuttamaan jotain ja itse tuotanto ja voitot ovat vain välinearvoja sen saavuttamiseksi, olette oikeasti vastuullisen mission omaava firma.

Ja viimeinen ja tärkein: on edelleen enemmän kuin ok olla yritys- tai organisaatio, joka pyrkii hankkimaan ja palvelemaan asiakkaita parhaimmalla mahdollisella tavalla. Noudattakaa lakeja, maksakaa verot, tehkää parempia tuotteita ja kertokaa siitä – se riittää kyllä.

Markkinoinnin tarkoitus on erotella jyvät akanoista ja brändit bullshitista. Sen voi tehdä vain, jos tekee asiat hieman eri tavalla kuin muut.

Ja ihan sitten viimeinen vinkki: Jos heräät armon vuonna 2020 tarpeeseen puhua yrityksen vastuullisuudesta – ota yhteyttä ja keksitään teille jotain muuta kerrottavaa.